Tiesitkö, että sukupolvenvaihdos voi olla mahdollista toteuttaa myös henkilölle, joka ei ole sukulaisuussuhteessa osakkeiden luovuttajaan? Sukupolvenvaihdos saatetaan tulkita liian kirjaimellisesti omistajanvaihdoksena, joka toteutetaan nimenomaisesti perhepiirissä sukulaisten välillä sukupolvelta sukupolvelle – ohjaahan termikin tähän tulkintaan. Tulkinnan hämärtymiseen vaikuttaa luopujaan ja jatkajaan sovellettavat verohuojennussäännökset, jotka poikkeavat toisistaan.
Luopujan ja jatkajan verokohtelusta yleisesti
Luopujan osalta verohuojennuksen yhtenä edellytyksenä on, että luovutuksensaaja on riittävän läheistä sukua luopujalle. Tämä edellytys on tuloverolain 48:1.3 §:ssä yksiselitteinen, eikä tässä ole mitään tulkinnanvaraa. Sen sijaan jatkajan osalta verohuojennussäännöksissä ei ole kyseistä edellytystä sukulaisuussuhteesta. Riittää, että saa kerralla vähintään 10 % yhtiön osakekannasta ja jatkaa yritystoimintaa ainakin johtotehtävissä (operatiivisessa toiminnassa toimiminen ei yksinään riitä). Lisäksi järjestelyn verorasituksen tulee olla vähintään 850 euroa. Se, saako jatkaja täysimääräisen vai osittaisen verohuojennuksen, riippuu siitä, maksaako jatkaja osakkeista vastiketta ja kuinka paljon, vai saako jatkaja osakkeet lahjana. Oli saanto lahja, lahjanluonteinen luovutus tai alihintainen kauppa, kysymyksessä on sukupolvenvaihdos perintö- ja lahjaverolain 55 §:n mukaan, kun em. vaatimukset täyttyvät.
Tyypillisin sukupolvenvaihdos toteutetaan siten, että vanhempi luovuttaa osakkeita lapselleen. Tällöin toki puhutaankin sukupolvenvaihdoksesta sen kirjaimellisessa merkityksessä ja järjestely toteutuu perhepiirissä. Monesti luopuja haluaa korvauksen tehdystä elämäntyöstä eikä pelkkää lahjoitustahtoa ole. Silloin ollaan tilanteessa, jossa osakkeista neuvotellaan kauppahinta ja maksettavaa kauppahintaa vasten peilataan molempien osapuolien osalta huojennussäännöksien soveltuvuutta.
Lahjoitustilanteessa luopuja on valmis luovuttamaan osakkeitaan vastikkeetta jatkajalle eikä tällöin luopujan verohuojennussäännöksien soveltuvuutta tarvitse tulkita lainkaan, koska lahjoituksessa ei synny tuloverolain mukaista verotettavaa tuloa. Huomio kiinnittyy lahjoituksessa vain luovutuksensaajan eli jatkajan verotukseen. Koska jatkajan verohuojennuksen soveltamisen edellytyksenä ei ole sukulaisuussuhde osakkeiden luovuttajaan nähden, voi luovutuksensaaja olla esimerkiksi luopujan yhtiökumppani tai yhtiön avainhenkilö.
Lahjan antaminen ei-sukulaiselle on poikkeuksellista, mutta tilanteissa, joissa Verohallinto esittää luovutusta verotettavaksi ansiotulona, näyttövelvollisuus lahjoitustahdon puuttumisesta on Verohallinnolla. Vastaavasti, jos verotuksessa päädytään lahjaverotukseen, edunsaajalla on näyttövelvollisuus.
Työsuhteeseen perustuva osakkeiden luovutus
Omana erikoistapauksena voidaan pitää työntekijän mahdollisuuksia ostaa työnantajayhteisön osakkeita alle käyvän hinnan. Mikäli verovelvollinen merkitsee työsuhteeseen perustuvassa osakeannissa työnantajanaan toimivan listaamattoman yhtiön osakkeita, muodostuu veronalaista ansiotuloa tuloverolain 66 a §:n mukaan vain siltä osin kuin merkintähinta alittaa yhtiön osakkeelle lasketun matemaattisen arvon. Edellytyksenä on, että etu on henkilöstön enemmistön käytettävissä. Em. säännöksiä ei kuitenkaan sovelleta, mikäli verovelvollinen, hänen perheenjäsenensä tai heidän yhdessä omistamansa osuudet yhtiöstä suoraan tai välillisesti ylittää 10 % yhtiön osakekannasta.
Tilanteissa, joissa työnantajayrityksen enemmistöosakkeenomistajat luovuttavat osakkeita esimerkiksi avaintyöntekijälleen, on ollut epäselvyyksiä. Kauppahinnan ja käyvän hinnan erotus katsotaan osakkeita hankkineen työntekijän ansiotuloksi, kun osakkeenomistajat yhteensä luovuttavat alle 10 prosenttia osakkeista alihintaan. Luovutettaessa alle 10 prosenttia yhtiön osakkeista ei voida teknisesti näyttää, että kyseessä olisi omistajanvaihdostilanne ja etua ei voitaisi verottaa kyseisessä tapauksessa lahjaverotuksessa. Tämä on linjassa verohuojennussäännösten kanssa sukupolvenvaihdoksessa, sillä huojennuksen soveltamisen yhtenä edellytyksenähän nimenomaisesti on, että luovutetaan kerralla riittävän suuri osa yrityksestä, jona pidetään vähintään 10 % koko yhtiön osakekannasta. Jos sen sijaan yhtiön osakkeenomistajat luovuttavat yli 10 prosenttia osakkeistaan, voidaan katsoa, että kyseessä ei ole pelkästään työsuhteeseen perustuva etu. Kyseessä on ennemminkin yhtiön omistuspohjan järjestelystä ja kyseistä etua voitaisiin verottaa perintö- ja lahjaverolain mukaan ansiotulon sijaan.
Oikeuskäytäntöä lahja- ja ansiotuloverotuksen arvioinnissa
Korkein hallinto-oikeus on julkaissut kolme ennakkotapausta vuonna 2014 koskien osakkeiden luovutusta yhtiön avainhenkilölle, joissa otettiin kantaa siihen, milloin luovutuksen tarkoitukseksi katsotaan omistajanvaihdos, johon lahjaverotus soveltuu, ja milloin palkitseminen työsuhteessa, jolloin osakkeiden luovutus on lahjan sijaan tuloverotuksessa verotettavaa tuloa. Verotus on edullisempaa, kun etu verotetaan lahjana ansiotulon sijaan ja vielä entistä edullisempaa, jos lahjaan voidaan soveltaa sukupolvenvaihdoshuojennusta.
Kaikkia korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisemia tapauksia (KHO 2014:4, KHO 2014:5 ja KHO 2014:6) yhdisti sukulaisuussuhteen puuttuminen osakkeenomistajan ja osakkeita saavien henkilöiden välillä. Kahdessa ratkaisussa päädyttiin soveltamaan lahjaverotusta ja yhdessä ansiotuloverotusta. Toisessa lahjaverotuksen soveltamiseen päätyneistä ratkaisuista vielä todettiin, että mikäli sukupolvenvaihdoshuojennuksen edellytykset tapauksessa muutoin täyttyvät, voidaan osakkeiden lahjoitukseen soveltaa sukupolvenvaihdoshuojennusta.
Keskeiset tekijät annettujen ratkaisujen perusteella olivat omistuspohjan prosentuaalinen muutos ja se, keiden välillä omistusosuudet muuttuivat. Esimerkiksi tapauksessa KHO 2014:4 enemmistöosakkeenomistaja luopui kokonaan omistuksestaan yhtiössä, jolloin luovutusta pidettiin lahjana ja siihen voitiin edellytysten täyttyessä soveltaa sukupolvenvaihdoshuojennusta. Tapauksessa KHO 2014:5 omistussuhteet eivät muuttuneet merkittävästi, kun avainhenkilö luovutuksen jälkeen omisti vain 10 %, jolloin luovutusta pidettiin työsuhteeseen perustuvana ja sitä verotettiin työntekijän ansiotulona. Tapauksessa 2014:6 omistussuhteet eivät myöskään muuttuneet merkittävästi, mutta luovutus ratkaistiin kuitenkin verotettavaksi perintö- ja lahjaverolain mukaan, koska lahjoituksen molemmat osapuolet olivat samassa asemassa yhtiössä (vähemmistöosakkeenomistajia) ennen ja jälkeen lahjoituksen.
Korkeimman hallinto-oikeuden päätökset antavat suuntaa siihen, mitä keinoja on käytettävissä sukupolvenvaihdosten toteuttamisessa, jos jatkajaa ei löydy omistajan perhepiiristä. Oikeuskäytännöllä on ja tulee jatkossakin olemaan suuri merkitys, kun suunnitellaan sukupolvenvaihdosta ei-sukulaiselle. Jonkin verran oikeuskäytäntöä on jo kertynyt, mikä selkeyttää oikeustilaa. Ohjeistus ei silti ole yksiselitteinen, joten on enemmän kuin suositeltavaa hakea ennakkoratkaisua Verohallinnolta suunniteltaessa sukupolvenvaihdosta ei-sukulaiselle, jotta jatkajan verokohteluun saadaan sitova päätös.
Kirjoittaja on PJ Maa Oy:n M&A Manager ja yritysjärjestelyiden ja sukupolvenvaihdosten parissa työskentelevä asiantuntija.