Tuntuu varsin vaikealta keskustella neutraalisti sukupuolten välisestä tasa-arvosta johtamisessa ja hallitustyössä. Pelko aiheen herättämistä tunteista ja väärinymmärryksistä saa monet helposti vetäytymään omille mukavuusalueille ja tuttuihin porukoihin siitä jutustelemaan. Kuitenkin ajan kuvassa sukupuolisuus on vahvasti läsnä. Erityisesti tänä vuonna kaikki DEI-aiheet (Diversity, Equality, Inclusion) ovat nousseet tikunnokkaan, ja vielä hyvin negatiivisessa valossa.
Tartuin aiheeseen havahduttuani, ettei joukko miehiä kokenut pystyvänsä aiheesta lausumaan mitään. Heille tuntui suorastaan mahdottomalta ajatella julkisesti ääneen sukupuolten tasa-arvosta johtamisessa, vaikka aihe kiinnosti ja siitä olisi haluttu lausua neutraalisti. Mutta ihmekös tuo, huomasin itsekin asettelevani sanojani kieli keskellä suuta. Mietin esimerkiksi, että pitäisikö puhua nais- ja miesoletetuista ja onko ylipäätään yksioikoista puhua vain sukupuolesta, kun tapetilla on monimuotoisuuteen liittyen muitakin näkökulmia. Sukupuolesta on tuntunut tulevan jotenkin suunnattoman iso asia, ja pelkkä sanavalinta voi viedä keskustelun sivuraiteille ennen kuin se on ehtinyt edes kunnolla alkamaan.
Mutta kyllä se sitä toisaalta onkin: pörssiyhtiöiden on saavutettava naisten ja miesten tasapuolinen edustus hallituksiinsa kesään 2026 mennessä. Ristiriitaista on, että samaan aikaan työelämässä pyritään häivyttämään sukupuolta, ikää ja muita taustatekijöitä, jotta ne eivät vaikuttaisi vaikkapa rekrytointipäätöksissä. Pörssiyhtiöiden tulee nimetä hallituksen jäsenet nimenomaan nämä tekijät huomioiden ja perustella, jos hallituksen kokoonpano poikkeaa monimuotoisuuden periaatteista ja millä toimenpiteillä monimuotoisuuden toteutumista edistetään.
Paitsi ristiriitaiselta ja suurelta, sukupuolten välinen tasa-arvokeskustelu tuntuu myös suunnattomalta. Suunta on hukassa. Yhtäällä tehdään asioita, jotka edistävät tasa-arvoa ja toisaalla riisutaan tasa-arvon kasvattamiseen jo rakennettuja käytäntöjä. Trump viimeistään sekoitti globaalit pasmat peruuttamalla kaikki hankkeet, joissa mainitaan sukupuoli tai tasa-arvo ja poistamalla käsitteen muunsukupuolinen. Tutkijayhteisö ihmettelee nyt, miten voi poistaa käytöstä tutkimusaineistot, joiden taustamuuttujana on sukupuoli – ja onhan monessa maassa muunsukupuolisuus tunnustettu laissa. Lapsiakin on mennyt pesuveden mukana, kun yhtä lailla hyljityn diversiteetti-sanan myötä on poistettu rahoitus sellaisiltakin tutkimuksilta, missä sana ei viittaa oletettuun teemaan.
Lähestyn sukupuolten välistä tasa-arvoa yritysten johtamisessa pragmaattisesti. Koska yritykset tarvitsevat ajattelullista diversiteettiä pystyäkseen vastaamaan tulevaisuuden asiakastarpeisiin, on sukupuoliedustavuuden varmistaminen yksi keino sitä luoda. Samaan aikaan on toki ymmärrettävä, ettei sukupuoli ole ainoa hallitusten tarvitseman monitaitoisuuden tae. Päinvastoin, Suuren hallitustutkimuksen mukaan kasvutavoitteissaan hyvin onnistuneiden yritysten hallituskokoonpanoissa on huonosti menestyneitä yrityksiä enemmän monimuotoisuutta erityisesti osaamisen ja ikäjakauman alueilla, mutta myös kulttuuri- ja sukupuolijakaumassa.
Naisia on hallituksissa vähemmän, joten mistä osaavia naisia hallituksiin sitten löytyy lisää? Mielestäni keskeisin keino on hyvin yksinkertainen: naisia on kannustettava enemmän esihenkilöiksi, jotta heitä saadaan kasvamaan johtajiksi. Johtajakokemus, erityisesti liiketoiminnasta, vie kohti hallitusvastuita. Mutta myös imua vastuurooleihin on lisättävä. Hallitusjäsenten valinnassa on turha toistaa fraasia ”valitsemme parhaan osaajan”, jos tullaan maailmasta, missä kaikki johtotehtävät olivat miehillä. Rakenteita pitää muuttaa, jotta valinnanvaraa todella on. Epäsuhta ei muutu, ellemme tee aktiivisesti toimenpiteitä sen selättämiseksi. En ilahdu sukupuolikiintiöteemasta, mutta sitäkin työkalua tarvitaan.
Keskuskauppakamarin tuoreimman naisjohtajakatsauksen mukaan Suomi on ensimmäistä kertaa pudonnut kärkikymmenikön ulkopuolelle naisten osuudessa suurimpien pörssiyhtiöiden hallituksessa. Monessa edelle kirineessä maassa naisten osuutta vauhdittaa kiintiölainsäädäntö. Allekirjoitan Keskuskauppakamarin tavoitteen, että suomalaisten yritysten johtoon valitaan parhaat henkilöt sukupuoleen katsomatta. Parhaita osaajia vaan ei tasapuolisesti ole valittavissa ilman määrätietoista muutosta. Sukupuolinäkökulmasta kiintiöt tuottavat ensin tarvittavaa hallitusosaamisen tasapainoa, jotta tulevaisuudessa mahdollistetaan aidosti tasa-arvoiset hallitusvalinnat. Jos jatketaan nykytahdilla, niin 10 vuoden päästä ollaan jo kokolailla lähellä sitä. Sitten jossain vaiheessa on tarpeellista purkaa tällainen sääntely kokonaan – sitten, kun sitä ei enää tarvita.
Sanoisin siis, että suunta on lopulta kirkas, kun sitä vaan katsoo totuudellisesti silmiin.
Kirjoittaja on 20 vuoden liiketoimintajohtamiskokemuksensa lisäksi myös kiintiönainen – onhan hän nainen.