Käytännössä yrityskaupan toteuttamiseen on kaksi vaihtoehtoa: kaupan kohteena on joko yhtiön osakkeet tai sen liiketoiminta. Ja vielä täsmennyksenä edelliseen, kaupan kohteena voi olla koko osakekanta tai vain osa yhtiön osakkeista ja vastaavasti yhtiön kaikki liiketoiminnot tai vain jokin liiketoimintakokonaisuus. Jos yhtiö harjoittaa selkeästi vain yhtä liiketoimintaa eikä liikevaihto koostu useista liiketoimintasegmenteistä, on liiketoimintakaupan kohteena koko liiketoiminta.
Liiketoimintakaupan ja osakekaupan välillä on merkittäviä eroja niin kaupan osapuolten, rakenteen kuin verotuksenkin osalta, joista keskeisimmät pyrin tiivistämään tähän blogipostaukseen. Kaupan toteutustapa määrittää muun muassa, kenelle ostettavan yrityksen oikeudet, vastuut ja velvollisuudet transaktion jälkeen kuuluvat. Kauppatavan valinta vaikuttaa sekä kaupan toteutukseen että sen taloudellisiin ja juridisiin seurauksiin. Se, toteutetaanko kauppa osakekauppana vai liiketoimintakauppana, riippuu muun muassa myyjän intresseistä, ostajan asettamista tavoitteista sekä myös kohdeyhtiön harjoittamasta liiketoiminnasta ja sen mahdollisesti asettamista edellytyksistä tai rajoituksista kauppatavalle.
Keskeisimmät käytännön erot
1. Myyjänä eri taho
Osakekaupassa ostaja hankkii myyjältä kohdeyhtiön osakkeet, jolloin yhtiön omistus siirtyy uudelle omistajalle kokonaisuutena. Myyjänä on yhtiön osakkeenomistajat ja kauppahinta maksetaan osakkeenomistajille.
Liiketoimintakaupassa ostaja sen sijaan ostaa myyjäyhtiöltä sen liiketoiminnan, jolloin myyjänä on nykyinen liiketoimintayhtiö itse, ei sen osakkeenomistajat. Kauppahintakin maksetaan näin ollen yhtiölle. Myyjäyhtiön yhtiörakenne ei siirry kaupassa, vaan myyjäyhtiö jää edelleen olemassa olevaksi yhtiöksi samalla y-tunnuksellaan, ellei sen osakkeenomistajat halua sitä erikseen purkaa.
2. Kaupan kohde
Osakekaupassa kaupan kohteena on kohdeyhtiön osakkeet. Yrityskaupassa tyypillisesti kaupan kohteena on koko yhtiön osakekanta eli 100 % yhtiön osakkeista ja niiden tuottamista äänistä. Osakekaupassa ostaja saa automaattisesti kaiken yhtiöön liittyvän omaisuuden, mutta myös vastuut ja velvoitteet itselleen, eikä siirtyvistä tai siirtymättömistä eristä tarvitse sinänsä neuvotella. Yhtiön varat, velat, sopimukset ja vastuut siirtyvät sellaisenaan uudelle omistajalle, koska osakekaupassa omistus siirtyy yhtiön harjoittamaan liiketoimintaan nähden ns. taustalla.
Liiketoimintakaupassa kaupan kohteena on ostettavan yhtiön liiketoiminta. Käytäntö on, että kaikki liiketoiminnan harjoittamiseen tarvittavat omaisuuserät siirtyvät ostajalle sellaisenaan, ellei ostaja itse halua jättää tiettyjä eriä kaupan ulkopuolelle. Yhtiöön jo kertyneet kassavarat, sijoitusomaisuus ja korolliset velat eivät siirry ostajalle. Lähtökohtaisesti siis liiketoiminnan harjoittamiseen tarvittavat laitteet, koneet ja kalusto (eli käyttöomaisuus), sopimukset (sis. vuokrasopimus), avoimet tilaukset ja tarjoukset, IPR:t, toiminimi ja domainit, sosiaalisen median tilit siirtyvät – myös henkilöstö siirtyy vanhoina työntekijöinä ja samoilla työsopimuksilla ostajalle. Osakekauppaan verrattuna liiketoimintakaupassa on äärimmäisen tärkeää, että kauppakirjalla on yksilöity riittävän tarkasti siirtyvät erät tai käänteisesti ei-siirtyvät erät, jotta ei myöhemmin tarvitse riidellä siitä, onko esimerkiksi läppäri tai varastohylly ollut osana kauppaa vai ei. Eli, kun osakekaupassa omistus yhtiön kaikkeen varallisuuteen ja vastuisiin siirtyy automaattisesti ostajalle, liiketoimintakaupassa näin ei ole. Liiketoimintakaupassa yhtiöstä siirretään vain liiketoiminnan harjoittamiseen kuuluvat ja tarvittavat erät.
3. Verotus
3.1 Myyjän verotus
Osakekaupassa osakkeiden myyntivoitto verotetaan myyjän henkilökohtaisena luovutusvoittona tai yhteisöverotuksen mukaisesti, jos myyjänä on toinen yritys. Hankintameno-olettamaa käyttämällä luonnollisen henkilön kokonaisverotus luovutusvoitoista on joko 20,4 % tai 27,2 % riippuen siitä, onko myyjä omistanut myytävät osakkeet alle vai yli 10 vuotta.
Myyjäyhtiölle liiketoimintakauppa merkitsee yleensä verotettavaa myyntivoittoa, sillä myytyjen varojen kirjanpitoarvon ja kauppahinnan erotus realisoituu myyntivoittona. Myyntivoitosta myyjäyhtiö maksaa 20 %:n yhteisöveron. Vaihto-omaisuudesta ja koneista ja kalustosta myyjäyhtiön ei kuitenkaan tarvitse maksaa veroa.
3.2 Ostajan verotus
Osakekaupassa ostaja maksaa osakkeiden kauppahinnasta 1,5 %:n varainsiirtoveron. Osakkeiden kauppahinta ei ole ostajalle vähennyskelpoinen verotuksessa, mutta se voi vaikuttaa tulevaisuudessa verotettaviin voittoihin osakkeiden myynnin tai mahdollisen purkamisen yhteydessä.
Liiketoimintakaupassa ostaja saa verohyödyn kirjaamalla liikearvon yhtiön taseeseen, koska liikearvopoistot vähentävät yhtiön verotettavaa tulosta tulevina vuosina. Tyypillisesti liiketoiminnan kauppakirjalle myös aina kirjataan, että liiketoimintakaupalla luovutettava omaisuus siirtyy ostajalle arvonlisäverolain 19c §:ssä säädetyssä tarkoituksessa, joten arvonlisäveroa ei tule lisättäväksi kauppahintaan. Myöskään varainsiirtoveroa ei tule maksettavaksi liiketoimintakaupassa.
Kumpi kauppatapa on parempi?
Vastaus kysymykseen riippuu siitä, kummalta puolelta asiaa tarkastelee.
Myyjälle osakekauppa on usein verotuksellisesti suotuisampi, koska luovutusvoittoverotus on kevyempi kuin liiketoimintakaupan kokonaisverotus. Liiketoimintakaupassa myyjäyhtiö ensin maksaa luovutusvoitosta yhteisöveron ja osakkeenomistajat sen jälkeen pääomatuloveroa nostamistaan osingoista. Osakekaupassa myyjä maksaa veron vain myytyjen osakkeiden luovutusvoitosta.
Ostajan näkökulmasta osakekauppa voi kuitenkin olla riskialttiimpi, koska ostettavan yhtiön koko historia, mukaan lukien mahdolliset piilevät vastuut, siirtyvät uudelle omistajalle. Näitä piileviä vastuita ja niihin liittyviä riskejä kuitenkin kartoitetaan due diligence -tarkastuksessa ja tarvittaessa rajataan ostajan vastuuta kauppakirjan ehdoilla. Ostaja ei lisäksi saa samanlaisia verohyötyjä osakekaupassa kuin mitä se saisi liiketoimintakaupassa.
Myyjän kannalta liiketoimintakauppa voi olla vähemmän houkutteleva, koska se saattaa synnyttää suuremman verorasituksen myyjäyhtiön osakkeenomistajille ja yhtiön vastattavaksi edelleen jää kaikki velat sekä muut vastuut (toki tämä aspekti otetaan huomioon maksettavassa kauppahinnassa). Ostajan näkökulmasta liiketoimintakauppa on usein turvallisempi vaihtoehto, koska siinä voidaan valikoida hankittavat varat ja vastuut ilman riskiä esimerkiksi yhtiön aikaisemmista velvoitteista. Toisaalta liiketoimintakaupan toteuttaminen on hieman työläämpää, koska muun muassa sopimusten siirrosta tulee neuvotella erikseen kaikkien sopimuskumppanien kanssa sopimusosapuolen vaihtuessa, kun taas osakekaupassa yhtiötä koskevat sopimukset osapuolineen tyypillisesti pysyvät muuttumattomina.
Yhteenveto
Osakekauppa ja liiketoimintakauppa palvelevat eri tarkoituksia. Osakekauppa sopii tilanteisiin, joissa ostaja haluaa yhtiön kokonaisuudessaan riippumatta sen historiasta. Liiketoimintakauppa taas on järkevämpää tehdä silloin, kun ostaja haluaa valita tarkasti, mitä hankkii ja välttää kohdeyhtiön aiempia vastuita.
Verotuksellisesti osakekauppa voi olla myyjälle edullisempi, mutta ostajalle liiketoimintakauppa tarjoaa usein suuremmat verohyödyt. Kaupan rakenteen valintaan vaikuttavat myös yhtiön rahoitusjärjestelyt, sopimusvelvoitteet ja toimialakohtaiset erityispiirteet.
Molemmilla kauppatavoilla on omat hyötynsä ja haasteensa, ja siksi yrityskaupan suunnittelussa kannattaa käyttää asiantuntijoita, jotka voivat auttaa valitsemaan tilanteeseen parhaiten sopivan ratkaisun siten, että se palvelee kaupan molempia osapuolia mahdollisimman tasapuolisesti. Jos pohdit omalla kohdallasi, kumpi kauppatapa sopisi sinun ja yrityksesi tilanteeseen paremmin, ehkä tämän tekstin luettuasi tiedät, keneltä voisit kysyä neuvoa.
Kirjoittaja on PJ Maa Oy:n M&A Manager ja yritysjärjestelyiden ja sukupolvenvaihdosten parissa työskentelevä asiantuntija.